Raaseporin partiolaiset kokoontuivat seuranpitoon ennen joulua.
Kuva: Harry Holmström 1950-1960, Ekm HH169
Jouluna koti koristeltiin seinävaattein ja olkihimmelein. Etenkin himmelit olivat rakkaimpia joulukoristeita etelä-Ruotsissa ja Suomessa. Mutta yksikään koriste ei vetänyt vertoja joulukuuselle.
Se symbolisoi elämän puuta, se oli maailman perustoja kannatteleva pylväs. Sen sanottiin edustavan yhtä aikaa tiedonpuuta, elämänpuuta ja ristinpuuta.
Vanhimman joulukuusiperinteen tiedetään syntyneen Elsassin metsäisillä seuduilla aivan 1600-luvun alussa mistä se levittäytyi ympäri Saksan. Mitä ilmeisimmin usean Ruotsin kuningashuoneen jäsenten saksalaisjuuret edistivät kuusiperinteen tuloa maahan 1700-luvulla, mistä se lopulta rantautui Suomeen 1800-luvun puolivälissä.
Herraskaiset piirit ottivat sen omakseen, sitä tavattiin pappiloissakin mutta talonpoikaisiin tupiin se löysi tiensä vasta vuosikymmenten kuluttua.
Rahvaan keskuudessa oli kyllä tupiin tuotu ”joulupuskia”, joita Ruotsissa kutsuttiin Mooseksen palaviksi pensaiksi. Pohjanmaalla saatettiin pienikokoinen kuusipuu ripustaa katosta tai se löysi tiensä pöydälle, kuten Snappertunassa. Kansanomaisen tavan mukaan pystytettiin juhannus-, hää- ja nimipäiväkuusia, vaikkakaan näitä ei tuotu tupaan. Puu juhlisti muitakin vuodenaikajuhlia ja merkittäviä perhetapahtumia. Mutta joulukuusi oli pari viikkoa kestävän juhlakauden keskipiste.
Koulujen kuusijuhlat toimivat esikuvina talonpojille ja teollistumisen myötä syntyneelle työväenluokalle. Lattialla seisovat kuuset yleistyivät, ne valaistiin ja niiden oksia koristeltiin omenoilla ja kävyillä, porvaris- ja ylemmissä yhteiskuntakerroksissa suosituiksi tulivat eri maiden koristeliput. Amerikan siirtolaisuus toi etenkin Pohjanmaalle kimallusta, lasikoristeita ja satulintuja joulupuun oksille. Kuusen oksille sytytetyistä kynttilöistä on Kustaa Vilkunan mukaan syntynyt 1920-luvulla perinne valaista hautakumpuja joulukynttilöillä.
Odotuksen ja kaipuun herättäminen joulun alla herättää lapsissa kiinnostusta ja uteliaisuutta . Ihmettely on tie selkeään ajatteluun, tietoon ja myötätuntoon.
Kuva: lasten joulunajan odotusta, todennäköisesti yksityisessä lastenhoito ryhmässä. Kunnallinen päivähoito käynnistyi Tammisaaressa vasta talvisodan jälkeen. Torsten Rancken 1930-luku, Ekm TR 6918
Teksti: Meri Arni-Kauttu