Rautakausi Karjaalla

Kuten olemme jo oppineet, jos olet seurannut matkaamme Karjaan esihistorian halki, alueella oli asutusta jo kivi- ja pronssikaudella. Vaikka Karjaalts tunnetaan vain melko vähän varhaisimpia rautakautisia löytöjä ajalta n. 500 eaa.

Alue ei kuitenkaan koskaan ollut täysin autio. Ajan myötä ihmiset oppivat valmistamaan rautaa itse, ja varhaisimmat kotimaiset rautaesineet ajoittuvat noin vuosiin 500–300 eaa.

Lepinjärvi. Lähde: Kotiseutuarkiston diakuvat, Paikallisarkisto Aresti.

Aikanaan asutukset ja haudat lisääntyivät. Tuhannen vuoden aikana muuttui myös tämän päivän Karjaan Lepinjärven ympäristö, niin luonto kuin ihmisten elämä. Juuri tänne syntyi yksi Länsi-Uudenmaan pitkäikäisimmistä rautakautisista keskittymistä. Aluetta käytettiin useissa eri vaiheissa rautakautta, ja se osoittaa, että Karjaa oli pitkään paikallinen keskus, jossa sukupolvet elivät saman vesireitin äärellä. 

Domargård

Domargård on yksi Karjaan monipuolisimmista rautakautisista alueista. Lepinjärven lounaispuolisilla mäillä asutus, käsityö ja hautaukset kietoutuvat tiiviisti toisiinsa. Ensimmäinen kaivaus tehtiin jo vuonna 1959, mutta tuolloin tutkittiin historiallista pihapiiriä, eikä rautakautta, sillä rautakauden löydöistä ei vielä ollut tietoa. Vasta myöhemmät tutkimukset, erityisesti 1980-luvulta alkaen, toivat rautakauden merkit selvästi esiin.

Domargårdintien pohjoispuolella sijaitsee alueen rikkain löytökeskittymä: merovingi- ja viikinkiaikainen kalmisto n. vuosilta 600-900 jaa. Löydöt arabilaisista hopearahoista, aseista, koruista, lasihelmistä ja poltetuista luista kertovat sekä asemasta että jatkuvuudesta. Myös uudemmat inventoinnit osoittavat, että viljelysmaiden alla on monia kerroksia historiaa, kuten hiiltä, palanutta savea, tiiltä ja rautaesineitä.

Domargårdin alueelta löytynyt rautaveitsi. Lähde: Museovirasto, Finna.fi

Kroggårdsmalmen

Rautakauden hautaustavat Karjaalla kertovat vaikutteista eri puolilta Itämeren aluetta. Karjaalta, Kroggårdsmalmin kalmistosta, löydettiin uusi hautatyyppi: neliskulmaiset kivirakenteet eli tarhakalmisto, jotka ovat yleisiä nykyisessä Virossa. Kroggårdsmalmen on nykyään rauhallinen lehtomainen kumpare keskellä Karjaata, mutta sen alla on historiaa tuhansien vuosien takaa. Alueelta on löydetty jäänteitä kivikaudelta, pronssikaudelta ja rautakaudelta, ja se on yksi seudun tiheisin asutuista paikoista.

Kroggårdsmalmenin tarhakalmisto. Lähde: alkuperäinen kuva Kansallismuseolta, kopia kotiseutuarkiston diakuvista, Paikallisarkisto Aresti.

Kalmisto löytyi vuonna 1932, kun rakennustöissä nousi esiin pronssisia käsivarsikoruja. Kaivauksissa paljastui kolme kiviröykkiötä, joissa oli useita luurankohautoja, ja luoteisosasta kaivettiin esiin tarhakalmisto, eli hautatyyppi, joka tunnetaan muuten lähinnä Virosta ja Latviasta. Yhteensä löydettiin kymmenen vainajan jäännökset, ajoitettuina noin vuosiin 0–200 jaa. Korut, aseet ja työkalut kertovat, että vainajat elivät metsästyksestä, kaupasta ja pienimuotoisesta maanviljelystä. Kyseessä saattaa olla yhden perheen hauta, jonka jäsenet olivat tulleet Suomenlahden etelärannikolta ja asuneet alueella vain lyhyen aikaa. 1940-luvulla uskottiin kuitenkin, että kyseessä olivat ”ensimmäisten suomalaisten” haudat, ja tästä juontuu yhä hieman harhaanjohtava kyltti Kroggårdsmalmilla.

Kroggårdsmalmenin haudoista löydettyjä rannekoruja. Lähde: Museovirasto, Finna.fi

Brobacka

Brobacka Lepinjärven länsirannalla on niin ikään yksi Uudenmaan monipuolisimmista esihistoriallisista alueista. Kaksi kumpua kohoaa peltomaisemasta, ja niiden ympärillä on merkkejä ihmisten toiminnasta yli kahden vuosituhannen ajalta. 

Brobackan muinaishaudat. Kuvaaja: Annika Pråhl, 1995. Lähde: Kulttuuritoimiston diakuvat, Paikallisarkisto Aresti.

Eteläisellä mäellä sijaitsee kaksi suorakaiteen muotoista rautakautista kivirakennetta. Suurempaa hautaa pidettiin pitkään koskemattomana, mutta uudempi tarkastelu paljasti, että se sisälsi esineitä useilta eri ajoilta. Tämä tekee mahdolliseksi tulkita aiemmin 700–800-luvun uhrilahjana pidetyn esineen myöhemmän hautauksen jäännökseksi. Vanhojen hautojen uudelleenkäyttö tunnetaan Karjaan alueella hyvin ja sopii myös tähän tapaukseen. Brobackan kuuluisin löytö on merovingiaikainen Karjaan solki (noin 600–800 jaa.), joka on todennäköisesti asetettu hautaan vasta pitkän ajan kuluttua sen alkuperäisestä rakentamisesta. 

Tekstiä on muokattu arkeologi Jan Fastin avulla.

Niin kutsuttu Karjaan solki, joka löydettiin Brobackan kaivauksissa. Kalevala koru valmisti 1960-luvulla soljesta kopion myyntiin. Kalevala on myös valmistanut Karjaalta löydetystä sormuksesta kopion. Lähde: Museovirasto, Finna.fi.

Hautauskäytännöt osoittautuvat yhdeksi tärkeimmistä esihistorian tietolähteistä. Mitäköhän mahtaisi arkeologi tuhannen tai kahden tuhannen vuoden kuluttua kertoa meidän aikamme hautaustavoista?

Katarina Willberg, 2026