Pronssikausi Karjaalla

Kun siirrymme matkassamme eteenpäin pronssikaudelle, muuttuu “Karjaa” kivikautisesta niemestä maisemaksi, jossa ihmiset viljelevät maata, hoitavat kotieläimiä ja rakentavat yhä suurempia asutuskokonaisuuksia. Muiden raaka-aineiden ohella alkoivat sen ajan ihmiset valmistamaan tuotteita myös kuparista, ja tinan kanssa sekoitettuna saatiin pronssia. Tuontipronssiesineet, kuten Tanskasta tai Etelä-Ruotsista peräisin olevat napit, osoittavat, että “Karjaa” kuului laajaan kauppaverkostoon, joka ulottui Keski-Eurooppaan ja Britteinsaarille saakka. Sieltä tuotiin muun muassa juuri kuparia ja tinaa. Sekä itäiset että läntiset vaikutteet näkyvät selvästi pronssikautisissa löydöissä.

Valokuva otettu arkeologisten kaivausten yhteydessä. Panoramakuvan osa. Kuvaaja: Alfred Hackman, 1916. Lähde: Volmar Svaetichinin kokoelma, Paikallisarkisto Aresti.

Vaikka pronssikautisia löytöjä tunnetaan Suomesta melko vähän, ne kertovat paljon. Karjaan haudat sijaitsevat pienissä ryhmissä, usein perhehautoina. Osa niistä on suuria kivikummelia muinaisten merenrantojen tuntumassa, kuten Snappertunan Kasbergetillä. Toiset, kuten Råckersin ja Hönsåkerskullenin haudat, ovat maa- ja kiviröykkiöitä, joka on harvinaisempi pronssikautisen haudan muoto. 

Pronssikausiset kaksoisnapit löydetty Råckersista. Oikealla oleva koruneula Vehmaalta. Lähde: Museovirasto, Finna.fi.

Hautalöydöt kertovat myös, kuinka tärkeää ulkonäkö ja koristautuminen olivat. Nuoremman pronssikauden miesten haudoista on löytynyt partaveitsiä, pinsettejä, kaksoisnappeja ja joskus myös neuloja, joita on saatettu käyttää tatuointiin. 

Karjaalla tiedetään olleen vähintään neljä pronssikautista kylää. Asukkaat elivät maanviljelyksestä ja karjanhoidosta: lehmiä, vuohia, lampaita, sikoja ja hevosia pidettiin arjessa. Samankaltaisia asutuksia tunnetaan myös muualta Pohjan, Inkoon, Perniön ja Kemiön suunnalta.

Fängkärrsberget 

Pohjois-Karjaan Fängkärrsbergetillä sijaitsee pronssikautisen röykkiöhaudan jäännökset. Hauta on rakennettu pienelle tasanteelle vuoren luoteisreunalle, korkealle silloisen vedenpinnan yläpuolelle. Kun röykkiö löydettiin vuonna 1879, se oli vielä ehjä, mutta vuoteen 1932 mennessä sen keskelle oli kaivettu kuoppa ja rakennettu istuinpaikkoja.

Vuonna 1977 tehdyssä arkeologisessa tutkimuksessa selvisi, että röykkiön keskellä oli alun perin ollut laattakivistä rakennettu kivikirstu. Se oli sittemmin purettu istuinpaikoiksi. Suuri osa röykkiöstä oli jo tuolloin tuhoutunut, mutta reunakivet olivat yhä paikoillaan. Keskiosan ohuesta maakerroksesta löytyi runsaasti hiiltä ja palaneita luunsiruja.

Sköljnäsudden 

Sköljnäsudden on pieni niemi Skällnäsetin harjanteella Meltolan pohjoispuolella. Täällä löydettiin jo vuonna 1879 kolme pronssikautista hautaa, jotka sijaitsevat yhdessä ryhmässä niemen länsikärjessä. Yksi haudoista tutkittiin vuonna 1945, ja siinä todettiin olevan selkeä suurista kivistä muodostettu reunus sekä kaksi palaneiden luiden keskittymää. 

Valokuva otettu arkeologisten kaivausten yhteydessä. Kuva on otettu Meltolasta, Karjaalta, Sköljnäsuddenin suuntaan. Panoramakuvan osa. Kuvaaja: Alfred Hackman, 1916. Lähde: Volmar Svaetichinin kokoelma, Paikallisarkisto Aresti.

Haudan alta paljastui hiekkakerroksia, joissa oli vanhemman asuinpaikan jäänteitä: kvartsia, kivikirves ja kaapimia. Tämä osoittaa, että paikalla oli asuttu jo ennen hautalatomusten rakentamista. Myöhemmät fosforianalyysit sekä keramiikka- ja kvartsilöydöt hautojen etelä- ja itäpuolelta vahvistavat tämän. 

Sköljnäsuddenin pronssikautinen hauta. Kuvaaja: Thomas Ermala, 17.7.2019. Lähde: Museovirasto, Finna.fi.

Nykyään Sköljnäsudden on avoin kulttuurimaisema, jota ylläpidetään laidunnuksella. Hautalatomukset erottuvat selvästi maastossa ja muodostavat hyvin säilyneen kokonaisuuden. 

Råckers 

Råckers on yksi Karjaan omaleimaisimmista esihistoriallisista alueista. Kroggårdintien varrella sijaitsevalla hiekkaharjanteella on useita pronssikautisia röykkiöitä, jotka rakennettiin noin kolme tuhatta vuotta sitten. Tuohon aikaan kapea salmi kulki aivan paikan alapuolella, ja röykkiöt näkyivät selvästi tärkeälle vesireitille. 

Råckersin pronssikautiset haudat. Kuvaaja: Stig Nyström, 1972. Lähde: Stig Nyströmin kokoelma, Paikallisarkisto Aresti.

Kahdesta röykkiöstä on löydetty palaneita ihmisluita, pihkaa ja pieniä pronssiesineitä, jotka ovat merkkejä polttohautauksesta ja siitä, että hautapaikkaa käytettiin pitkään, aina rautakaudelle saakka. Yksi röykkiöistä on tuhoutunut modernin rakentamisen myötä, mutta kaksi on yhä nähtävissä puisto- ja katualueella. Kolmas, Råckers III, on edelleen koskematon ja antaa poikkeuksellisen selkeän kuvan röykkiöiden alkuperäisestä rakenteesta. 

Råckersin pronssikautisten hautojen opaskyltti. Kuvaaja: Stig Nyström, tuntematon ajankohta. Lähde: Stig Nyströmin kokoelma, Paikallisarkisto Aresti.

Katsauksen muinaisjäännöksiin löydät sivustolta muinaismuistot.info.

Katarina Willberg, 2026